Tuli sellainen tunne, että lakanoita ei ollut vaihdettu edellisen jäljiltä. Pussilakana käännetty nurinpäin samoin aluslakana. Tyynynliinat vaihdettu. Kylpuhuoneen jalkamattoa ei ollut vaihdettu, oli likainen. Pyysin uuden, jonka sain.
Aamiaselle mentäessä, likaisia astioita ei oltu korjattu pois pöydiltä. Eikä niitä korjattu sen aikana, kun olin aamiaisella. Tämä sama toistui kaikkina aamuina. Työntekijät juttelivat keskenään ja kävivät samanaikaisesti aamiasella asiakkaiden kanssa. Odottelin hetken, että pääsin ottamaan kahvimaidon, kun työntekijä sekoitteli teepussiaan ja nojaili pöydän kulmaan. Tuli näkemys, tämä on meidän, ei asiakkaiden. He tuntuivat viihtyvän hyvin. Kerran ihmettelin, kun tulin saunasta. Työntekijä kysyi oliko hyvät löylyt, kerroin että oli mutta unohdin uimapuvun, kun en huomannut että oli poreallas, hän kertoi, että voi lainata heiltä. Tässä ei mitään ihmeellistä. Mutta, näin saman henkilön istuvan baaritiskillä juomassa isoa tuoppia, siitä tiesin, että hän onkin henkilökuntaa. Alussa oli vaikea erottaa, kuka on henkilökuntaa ja kuka asiakkaita. En tiedä oliko se yksi mies vapaaehtoinen, joka kulki hupparissa. Oli kuitenkin jonkinlainen työntekijä.
Ihmettelen sitäkin, miksi teillä ei ole lappua oveen, tarviiko joka päivä siivojan käydä huoneessa. Ei kait muutaman yön takia tarvitse käydä joka päivä kysymässä. Kun kuitenkaan ei ollut vaihdettu, edes aiakkaan vaihtuessa. Silmänlumetta